Pyöritin pari vuotta muutamaa eri liiketoimintaa käytännössä koko ajan laikka punasena.
Jossain kohtaa pää ei vaan enää pysynyt mukana.
Ei ollut mitään yhtä dramaattista aamua, jolloin kaikki olisi romahtanut kerralla. Se hiipi päälle pikkuhiljaa.
Aamuista tuli raskaampia. Saatoin lukea saman viestin kolme kertaa ja silti miettiä, että mitä helvettiä siinä edes sanottiin.
Kalenteri pysyi yhtä täynnä, mutta oman pään kapasiteetti ei.
Ja ehkä pahinta ei ollut edes väsymys, aivosumu tai muistikatkokset.
Vaan se, miten helposti siitä saamattomuudesta alkaa syyttää itseään.
Jos oot tottunut mittaamaan itseäsi sillä, mitä saat aikaiseksi, niin tuossa kohtaa ensimmäinen ajatus ei yleensä ole että “nyt pitäisi vähän höllätä”.
Vaan päinvastoin.
Pitää skarpata.
Tehdä enemmän.
Painaa kovempaa.
Ja lopputulos on aika ironinen: teet enemmän töitä, saat vähemmän aikaan ja kuormitat päätä vielä lisää.
Tuohon looppiin en halunnut enää koskaan takaisin.
Vuoden 2025 loppupuolella aloin sitten ihan uteliaisuuttani selvittelemään, löytyisikö markkinoilta mitään lisäravinnetta, joka olisi rakennettu nimenomaan stressinsiedon ja aivojen kognitiivisten toimintojen tueksi.
Siitä aukesi aika syvä kaninkolo.
Aminohappoja, vitamiineja, kasviuutteita, valmiita tuotteita ja ennen kaikkea tutkimuksia niiden taustalla.
Ja mitä enemmän kaivoin, sitä enemmän yksi asia alkoi ärsyttää.
Tutkimusta kyllä löytyi.
Mutta tutkimuksissa käytettyjen annosten ja kaupan hyllyllä olevien tuotteiden välillä oli aivan järjetön ero.
Purkkeja, joiden kyljessä komeilee 30–40 eri ainesosaa, mutta suurinta osaa niistä on mukana murto-osa niistä määristä, joita tutkimuksissa on käytetty.
Kaiken maailman keijupölyblendejä, joista et edes näe paljonko mitäkin ainetta tuotteessa oikeasti on.
Etupuolella luvataan kuuta taivaalta.
Kun käännät purkin ympäri, sisältö ei oikein perustele puoliakaan niistä lupauksista.
Jossain kohtaa tuli aika yksinkertainen fiilis:
jos haluan tuotteen, jossa ainesosia on oikeasti käytetty järkevillä annoksilla, se pitää näköjään tehdä itse.
Siitä lähti Skarp.
Ja koko tuotteen takana on oikeastaan yksi sääntö.
Jokainen ainesosa oikealla annoksella.
11 vaikuttavaa ainesosaa.
Ei pilipaliannoksia.
Ei mitään mukana vain siksi, että ingredient list näyttää pidemmältä ja purkki vaikuttavammalta.
Tästä on muuten väännetty tehtaiden kanssa useamman kerran.
Pöydälle on ehdotettu pienempää annosta, halvempaa tuotetta ja versiota, joka olisi kuulemma “paljon helpompi myydä”.
Ja tavallaan mä ymmärrän sen.
Aivolisäravinteet on Suomessa vielä aika tuntematon kategoria. Porukka suhtautuu niihin skeptisesti ja vähän kalliimman tuotteen tuominen markkinaan, jota ei käytännössä vielä kunnolla edes ole, ei ole ehkä se maailman helpoin reitti.
Mutta vastaus on silti ollut joka kerta sama:
Ei.
Mä en halua säästää annoksista vain siksi, että purkin hinnasta saadaan kivempi.
Enkä halua tuoda markkinoille taas yhtä brain boosteria, jossa etiketti näyttää hienolta mutta sisältö perustuu lähinnä siihen, että asiakas toivoo sen toimivan.
Haluan tehdä tuotteen, jonka koostumuksen takana pystyn itse seisomaan.
Sellaisen, jossa käytetään hyviä raaka-aineita ja oikeita annoksia.
Vaikka se maksaisi enemmän.
Sillä nukun itse yöni paremmin.
Nyt ensimmäinen tuotantoerä on työn alla ja ennakkotilaukset ovat auki.
Koko tiimi odottaa ihan helvetin innoissaan sitä hetkeä, kun ensimmäiset purkit saadaan varastolle ja testiryhmä sekä ennakkotilaajat pääsee vihdoin kokeilemaan Skarpia.
Ja ehkä kaikkein eniten mä odotan sitä, mitä ihmiset siitä oikeasti sanoo.
Sitten nähdään, osuiko kaikki se työ oikeaan.
Toivotaan että menee maaliin niin kuin pitää.
Stay sharp.
Sulo Mäki
Founder, Skarp
